Karmiva kuvotus,olo että pitäisi oksentaa.Jalkoja särki,pisteli ja kolotti.Selän lihakset tuntuivat olevan jumissa ja alaristiselkä tuntui katkeavan hetkenä minä hyvänsä.
Päätäni jomotti ja jyskytti,välillä vatsanpohjasta kouraisi aaltomaisesti,vähän niinkuin supistuksia. Tiedätkös?Kömmin peiton alle ja nukahdin jo ennen puolta yhdeksää.
Aamulla olin ylhäällä jo viiden maita.
Stressi kai purkautuu noin.
Olen mennyt aikalailla sata lasissa.En ole antanut itselleni lupaa levätä.
Sepä se onkin ,kun itsellä on niin suuret odotukset itseä kohtaan ja ajatus siitä,mitä luulen muiden minulta odottavan ollakseni kyllin hyvä.Että kelpaan...Ja se että kelpaan ja olen hyväksytty onkin minulle tärkeä juttu.
Olen yrittänyt pyristellä irti niin sanotusti ylisuorittamisesta tuon seikan vuoksi,mutta hankalaa se on(erään läheisen vuoksi),mutta ehkä vielä joskus ymmärrän että minä riitän...Ihan "vain" omana itsenäni.
Palataanhan tovi ajassa taaksepäin, viime perjantaihin tarkalleen ottaen.
Mainitsin jo aiemmin että olemme muuttamassa,viime perjantaina se sitten tapahtui.Aamu kahdeksalta olin noutamassa monen muun muassa avaimia uuteen kotiin.Kiireen vilkkaa piti sitten palata entiselle asunnolle, sillä muuttoauto saapui piirua vaille 9.Tavaroiden siirto saattoi siis alkaa.
Useampi tunti siinä vierähti.Ravasin muuttomiesten mukana portaita ja kannoin laatikon jos toisenkin.
Uudessa kodissa oli suurin osa laatikoista jo purettu saman päivän aikana.Kiitos vielä avusta rakas E💕!
Lauantai aamuna jalkoja kolotti aikatavalla.
Sohvalle istuutuminen tuotti tuskaa joten jatkoin laatikoiden purkua.Saman päivän nimissä kaikki olikin purettu ja tavarat paikoillaan.Lauantaina teimme myös edellisen asunnon loppusiivouksen,onneksi minulla oli kaksi tehokasta ja rakasta naista apujoukkoina niin siivous sujui sutjakkaasti.
Sunnuntaina järjestelin paikkoja,ripustin verhot ja laitoin muutaman taulun seinille.Olen pitänyt itseni liikkeellä,tohottanut kokoajan jotain....Kunnes tosiaan eilen illalla kroppa puhalsi pelin poikki ja kaatoi minut petiin. Nyt on aika höllätä,meillä on täällä mainio kotikolo.Hiljaa hyvä tulee,ei kaiken tarvitse olla alle viikossa sen näköistä kuin että olisimme asuneet täällä vuosia.Kaikki ajallaan...
Nyt juon kahvia,muumimukista(Mymmelin äiti) kuten kaikkina muinakin aamuina,nautin hämärästä ja kaamosvalojen loisteesta,pienestä "Iiasta" joka kömpi kainalooni istuskelemaan.Aika ihanaa!
Ihanaa joulukuun 2.päivää myös teille,pitäkää toisistanne huolta ja muistakaa levätä!
❤,Helmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti