"Joulu se tulla jollottaa,kohta jo oveen kolkuttaa..."

 Minä olen jouluihminen,tykkään siis joulusta hyvin paljon ja usein sen odottaminen alkaa jo hyvissä ajoin alkusyksyllä.

Jouluvalot ovat useana vuonna olleet ikkunassa jo lokakuussa(tästä syystä nimitänkin niitä usein talvivaloiksi tai kaamosvaloiksi..),niin ja joulukuusi.Sekin ilmestyy kotia koristamaan melkein heti joulukuun alkumetreillä.Vuosi takaperin se oli 8.päivä ja tänä vuonna venytin kuusen laittoa piirun verran.Se pääsi esille vasta Lucian päivänä.
 Viime vuonna tapahtui kuitenkin jotakin ennen kuulumatonta.Minulle tuli jouluähky.
Kuusi sai lähteä takaisin pakettiin jo uuden vuoden aattona.Samaan syssyyn riivin muutkin koristeet pois.
 Olin hieman hämmentynyt sillä tuollainen on minulle epätyypillistä,usko pois.Nimittäin useaan kertaan olen venyttänyt joulusta luopumista pitkälle Nuutinpäivään.
 Myös tänä vuonna joulun odotus on ollut jotenkin erilaista.Olen koristellut kotia mutta sellaista hypetys oloa ei ole ollut.On vaan sellainen rauha,ja se onkin oikeastaan oikein hyvä.
Olenkin siis pohtinut joulun merkitystä itselleni ja millaisen siitä haluan lapsilleni tehdä.
 Joitakin asioita haluan tehdä samoin kuin omassa lapsuudessani.Mutta paljon on asioita jotka haluan jättää menneisyyteen.
Päällimmäisenä niistä on mielessä turha stressaaminen,hössötys ja huseeraus.
Ei,en tee tänäkään vuonna joulusiivousta enkä kolua komeroita.Joulu tulee ilmankin.
Kun olin lapsi meillä syynättiin joka paikka,ja toden tottakin mielestäni on melko typerää viikkailla jo kaapeissa olleita lakanoita komeroon siistimpiin pinoihin ihan vaan joulun takia.Kuka kumma niitä siellä käy syynäämässä?
 En myöskään aio tehdä sen seitsemää sorttia ruokia,kakkuja tai yhtään mitään muutakaan.Less is more ja vähemmällä pärjää aivan hyvin.
 Lahjoista en myöskään tee isoa numeroa,enkä niitä hyvin montaa olekaan hankkinut.Se on tietoinen valinta.Koska ihan omaan kokemukseeni nojaten uskallan väittää että lapsi muistaa yhdessä vietetyn ajan ja saamansa huomion kuin sen mitä siitä viidennestä lahjapaketista tuli....
Päällimmäinen syy miksi haluan välttää stressin ja turhan hössötyksen on se että sellainen saa aikaan vain kiristyneet hermot ja kipakan tunnelman ja sen kyllä lapset aistii jase tarttuu.Sellaista meillä oli melkoisen usein lapsuuden kodissa.Kireä tunnelma ja kiire...Silloin kun olisi pitänyt rauhoittua.Ei siis sellaista enää kiitos.

 Mutta mitä minä sen toivon sitten olevan?
Toivon näkeväni lasten hymyjä,tuikkivia silmiä,kuulevana lasten hersyvää naurua ja riemun kiljahduksia.Hämärän hyssyä,kynttilöiden tuiketta.Yhdessä oloa ja kainalossa kiehnaavia lapsia,onnen hippusia,hyvää oloa.Pikkuisia herkkuhetkiä.Kengän pohjan alla narskuvaa pakkaslunta ja hautausmaan hiljaisuutta ja kynttilämerta.Saunan lämpöä.Kulkusen kilinää lasten ollessa piilosilla.Taustalla soivia joululauluja.Sellaista minä toivon sen olevan.

Ihanaa pakkasen siivittämää tiistaita!
 ❤,Helmi