Riitasointuisia realiteetteja

 

Haihattelija.Haaveilija.Naiivi hupakko.
 Kuvittelin etten ole sellainen.Riitasointuiset realiteetit todistivat toisin.Olen minä.
 Kuinka karvasta olikaan todeta kuvitelleensa itsensä toisenmoiseksi kuin onkaan.Henkistä kasvua,sitä tämä kai on?Vaiko vain sittenkin sitä ikäkriisiä?Kenties eräs arvokas oppitunti jonka elämä voi antaa?
 Niin tai näin tuo havainto oli hyvin opettavainen,puhdistavakin.Tunnen itseni nyt paremmin ja voin siis siltä osin ihmisenä kasvaa piirun verran enkä vain joka kerta kompastua samaan oksaan.
Sillä niinhän se on että yleensä totuus riipaisee siinä hetkessä mutta lopulta valheella on vahingollisemmat seuraamukset.Miksipä siis asioita kaunistelemaan liiaksi?

Loppujen lopuksi rehellisyys(vaikka se rujoa joskus olisikin) on se joka kantaa,niin sodassa kuin rakkaudessakin.

 "Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdettummalta taivaankannelta,jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua et tee minulle turhia lupauksia."
-Nyyti-

Näiden sanojen siivittämänä toivotan teille ajatuksia herättävää ystävänpäivää!Keskustelkaa toistenne kanssa,rehellisesti ilman sisällöttömiä korulauseita.Sillä se lopulta kantaa hedelmää ja vahvistaa ihmissuhteita.

  ❤,Helmi