Kerrottakoon että olen ihan puhtaasti mobiilibloggaaja.Kirjoitan tekstit puhelimella ja kuvatkin ovat otettu tyystin älyluurilla.Siitä syystä tekstin asettelu ym. ei ole ehkä ihan oikea oppista,pahoittelen.Mutta palataampa siihen mitä olin jo rustaillut(mitä luultavimmin teksti poikkeaa siitä mitä olin jo kirjoittanut mutta ehkäpä se ei ole niin vaarallista...)
On pitkä taival metsätien.
Puut kolkon korven kohisee ja tuuli ähkyy huokailee. Yö vaihtuu aamuun hämärään,vaan kuinkas sitten kävikään?"
-Tove Jansson(ote kirjasta Kuinkas sitten kävikään?)
Edellä oleva sitaatti löytyy lapsuuteni lemppari kirjasta Kuinkas sitten kävikää?Rakastan kyseistä teosta suuresti yhä.Jos et ole vielä tutustunut kyseiseen opukseen niin suosittelen lämpimästi niin tekemään.
Minulla lapsuudessa ollut kirja on valitettavasti saanut osakseen suurta kaltoin kohtelua.
Sivuja on raa'asti revitty lasten toimesta ja niitä on hävinnyt.Se ei siis ole luettavissa enää.
Ehkäpä täytyy kirjoittaa joulupukille että pikkuinen "Iia" saattaisi sellaisen haluta?(Tai äiti haluaa.Olisihan se enemmän kuin mukavaa jakaa pala omaa lapsuutta omille pienokaisille).
Meillä on meneillään "aamulla ei nukuta silloin kukutaan!"-vaihe.Päivät alkavat vaihtelevasti 4-6 välillä.
Anivarhain siis etten sanoisi.
Pihalla on hämäränhyssy ja kaikkialla kovin hiljaista.Aamut ovat kovin verkkaisia(mistä kyllä tykkään,vaikka en panisi pahaksi jos joku aamu nukkuisimmekin esimerkiksi seitsemään!).Keitellään puuroa ja kahvia.Katsellaan lastenohjelmia ja välillä pikkuinen "Iia" kapuaa syliin tankkaamaan läheisyyttä.
Ihaniahan nämä aamuhetket ovat kun ei ole kiire yhtään minnekkään.Rutiininomaisesti siemailen aamukahvini muumimukista.Niin toistuu joka aamu,valikoin mukin fiiliksen mukaan mutta koskaan muki ei ole perättäisinä aamuina sama.Tänään kupiksi valikoitui Vilijonkka.
Täytyisi alkaa orientoutua tähän päivään.Yllättäen siihen sisältyy pakkausta.Aion pian siirtyä varastoon ja tyhjätä sen.Päivät tässä asunnossa käy vähiin sillä kolmen päivän päästä olemme jo uudessa kodissa!
Odotan toden tottakin innolla että tämä vaihe on ohi!On ihanaa päästä muuttamaan ja laittamaan uutta asuntoa meidän kodiksi.
Mutta on tämä vaan silti työmaa ja stressitila.Toivoakseni kuitenkin lopussa kiitos seisoo.
Luotan suuresti että siirtymä menee hyvin,sillä onnekseni meillä on mahtavat tukijoukot ja apukäsiä on tarjolla.
Olen kiitolinen ja onnekas näistä läheisistä jotka meistä todella välittävät.
Oletko sinäkin yhtä onnekas?
Mistä sinä olet kiitollinen?
Näissä mietteissä kohti tätä päivää.
Ihanaa pakkasen puremaa tiistaita!
❤:Helmi
Onko tämä Kuinkas sitten kävikään vinkki joulupukille? :D T: E-kummi
VastaaPoistaEhkä,kenties :)....
Poista