En oikeastaan tiedä mistä aloittaa. Otsikko kuvaa hyvin sitä miltä minusta on tuntunut miltei viimeisen kolmen kuukauden ajan. Olen tuntenut olevani loukossa, solmussa.
Osa solmuista on avattu mutta suuri sykkyrä on yhä jäljellä.
Kesän aikana sain melkoisen ikäviä uutisia jotka tuntuivat iskulta vasten kasvoja.
Minuuteni mureni niiden mukana ja ne toivat mukanaan pelon ja epävarmuuden.
Melkoisen huonot ystävät kanssa kulkijoiksi.
Pieniä paloja kerrallaan minuus toivottavasti joku päivä kasaantuu ja olen entistä ehompi.
Hyviä asioitakin onneksi on.
Muutamat läheiset jotka ovat olleet tukenani tässä elämänvaiheessa jossa taatusti en ole ollut helpoimmillani.
Pikku Iillä hienosti alkanut päiväkotiura ja itselläni alkaneet opinnot.
Olen myös miettinyt mitä tämän blogini kanssa teen.
Annanko roikkua avoimena jolloin voin kirjoittaa silloin kun siltä tuntuu. Tietyllä tapaa olen toivonut vastavuoroisuutta,pientä merkkiä siltä joltakulta,
joka on blogiin eksynyt ja tekstin lukenut.
Toisaalta ymmärtän sen että tekstini ovat käsitelleet hyvinkin henkilökohtaisia tuntemuksia joista voi olla hankala antaa palautetta.
Toinen vaihtoehto mitä olen pohtinut on että sulkisin blogin kokonaan muilta, jättäisin tekstit itselleni nkyviin ja mahdollistaisin itselleni paikan jonne kirjoittaa...
Sitä täytynee miettiä.
V aikka tämä blogi on ollut minulle jossain kohtaa hyvinkin tärkeä voisi olla hyvä päästää irti.
Se millaiseksi ajattelin tämän muovautuvan silloin kun tämän loin oli jotakin aivan muuta kuin mitä tästä on tullut.
Mielessä oli jotakin hyväntuulista ja kepeää ilman otsakurttuja ja vakavuutta.
Siksikin olen tehnyt ainakin yhden ratkaisun.
Avaan jossain kohtaa uuden blogin liittyen opintoihini ja rakkaaseen harrastukseeni eli leivontaan.
Sen aika ei ole kuitenkaan vielä ihan heti.
Nyt jään pohtimaan miten toimin "Pieni pilvi pehmoinen" kanssa.
Kiitos juuri sinulle joka olet lukenut ajatuksiani.
Kuulasta keskiviikkoa!
-Helmi
tiistai 13. syyskuuta 2016
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Maanantai
Heipä hei.
Siitä on kulunut hetki jos toinen kun olen viimeksi avannut bloggeriin. Mielessä ajatus on pyörinyt useampaan otteeseen ja ajoittain olen pyöritellyt mielessäni aiheita joista kirjoittaa....
Jotka sitten unohtaa kun tulee jotakin muuta ja asiaa ei kirjaa muistiin.
Toisaalta tällainen tauko on ollut ihan mukava mutta nyt minä jo kaipasin kirjoittamista.
Elämä vei mukanaan.
Kevät meni hujauksessa.
Vietin ystävieni kanssa kolmekymppisiäni. Olen kriiseillyt ja kipuillut. Yrittänyt kasvaa henkisesti, pohtinut omaa olemistani moneltakin kantilta, minuuttani.
Kesäkuussa vietettiin myös kolmekymppisiä ystävien kesken, yllätyksenä eräälle tärkeälle ystävälle.
Tässä kesän aikana sain myös tiedon että syksyllä minulla alkaa opiskelut.
Olen toki innoissani, odotankin kovasti sitä että minullakin on jotakin omaa, paikka aikuisten maailmassa.
Samaan aikaan tulevat muutokset mietityttävät, jännittävät ja ehkä hieman pelottavatkin.
Totuttu kaava muuttuu, se mikä on tähän saakka ollut arkea muuttuu täysin.
Olo on myös haikea. Tämä on minun viimeinen kesäni kotiäitinä.
Yksi aikakausi päättyy.
Olen ollut onnekas että olen voinut olla kotona näin pitkään tyttäreni kanssa, nähnyt ja kokenut hänen merkittävimmät varhaislapsuuden kehitysvaiheet. Nyt on kuitenkin oikea hetki muutokselle sillä minusta tuntuu että tyttäreni kaipaa jo ikätovereiden seuraa.
Kutkuttavan jännittäviä aikoja on siis luvassa, elämä on juhla.
❤,Helmi
Siitä on kulunut hetki jos toinen kun olen viimeksi avannut bloggeriin. Mielessä ajatus on pyörinyt useampaan otteeseen ja ajoittain olen pyöritellyt mielessäni aiheita joista kirjoittaa....
Jotka sitten unohtaa kun tulee jotakin muuta ja asiaa ei kirjaa muistiin.
Toisaalta tällainen tauko on ollut ihan mukava mutta nyt minä jo kaipasin kirjoittamista.
Elämä vei mukanaan.
Kevät meni hujauksessa.
Vietin ystävieni kanssa kolmekymppisiäni. Olen kriiseillyt ja kipuillut. Yrittänyt kasvaa henkisesti, pohtinut omaa olemistani moneltakin kantilta, minuuttani.
Kesäkuussa vietettiin myös kolmekymppisiä ystävien kesken, yllätyksenä eräälle tärkeälle ystävälle.
Tässä kesän aikana sain myös tiedon että syksyllä minulla alkaa opiskelut.
Olen toki innoissani, odotankin kovasti sitä että minullakin on jotakin omaa, paikka aikuisten maailmassa.
Samaan aikaan tulevat muutokset mietityttävät, jännittävät ja ehkä hieman pelottavatkin.
Totuttu kaava muuttuu, se mikä on tähän saakka ollut arkea muuttuu täysin.
Olo on myös haikea. Tämä on minun viimeinen kesäni kotiäitinä.
Yksi aikakausi päättyy.
Olen ollut onnekas että olen voinut olla kotona näin pitkään tyttäreni kanssa, nähnyt ja kokenut hänen merkittävimmät varhaislapsuuden kehitysvaiheet. Nyt on kuitenkin oikea hetki muutokselle sillä minusta tuntuu että tyttäreni kaipaa jo ikätovereiden seuraa.
Kutkuttavan jännittäviä aikoja on siis luvassa, elämä on juhla.
❤,Helmi
perjantai 22. huhtikuuta 2016
Sata Syytä Onneen
"Long time, no see..." Vai mitenkäs se meni?
Elämä on vienyt mennessään,ollut ajoittain melko hektistäkin.
Lumet ovat sulaneet miltei kokonaan, aurinko pilkahtelee,
linnut livertävät ja lähi metsikössä virtaa puro solisten, se on kevät nyt.
Mielessäni on pyörinyt ajatustenvirta siitä mitä sellaista sanottavaa minulla olisi josta hyötyisin myös myöhemmin itse (ja kenties myös joku muu).
Sitten minä sen hoksasin!
Katsoessani taakse päin tätä talvea ja villisti orastavaa kevättä,
paikka paikoin olin ollut varsin alavireinen,tyytymätönkin.
Olin märehtinyt elämän nurjia puolia ja sitä miten kaikki oli tasapaksua,vakaata(tämä vakaa on itselleni hieman vierasta ja vaatii totuttelua siis.Kyseessä kun on oikeasti tosi hyvä juttu!)
Pieniä asioita joista kuuluisi nauttia...Minä vaan en osannut.
Siitä se ajatus sitten lähti,tehdä listaus asioista joita et voi rahalla saada(noin niinkuin periaatteessa),pieniä hetkiä arjen keskellä.
Niitä jotka saavat hymyn huulille ja vatsanpohjan läikähtämään onnesta.
Ja ettei tämä olisi liian yksinkertaista asetin itselleni "haasteen" pohtia asiaa oikein olan takaa....
Sata syytä onneen,olkaapa hyvä!
1.Keskeytyksettä nautittu aamukahvi
2.Ilman kiukkua onnistunut nukkumaanmeno(lapsella siis)
3.Lautapelien pelaaminen ystävien kanssa yömyöhään saakka
4.Kumppanin kainalossa loikoilu ennen nukahtamista
5.Lasten hersyvä nauru...
6. ..ja riemun kiljahdukset...
7. ..niin ja kuopuksen kokonaisvaltainen ja avoin innostuminen!(Tämä sisältää kaksi edellä mainittua höystettynä tasajalkaa pomppimisella)
8.Esikoisen lausahdus:"sinä oot niin hyvä äiti"
9.Kahdenkeskinen aika kumppanin kanssa
10.Räntä/vesisateessa kävely aamulla anivarhain ihan yksin(!)
11.Auringon paiste
12.Ystävien kanssa vietetty aika...
13. ....Ja se kun posket on kipeät siitä kaikesta nauramisesta!
14.Se kun ystävyys suhteet ovat kestäneet läpi vaikeidenkin hetkien, yli vuosikymmenten(tuntuipa aika hurjalta kirjoittaa noin!)
16.Musiikki
17.Lähestyvä kesä
18.Lintujen liverrys
19.Se kun vielä nykypäivänä saa postikortin...
20.Tai kirjeen!
21.Syliin kapuava taapero
22.Se kun huomaa ettei minun tarvitse koko ajan puuhata jotain...
23.ja se etten tunne "toimettomana" olosta huonoa omatuntontoa
24.Kyky nauraa itselle
25.Puhelu ystävältä(joka venyy ja venyy)
26.Se kun pystyy puhumaan aivan kaikesta pelkäämättä tuomituksi tulemista
27.Parisuhde jossa on hyvä olla
28.Vierailu liki sata vuotiaan isomummon luona
29.Todeta olevansa melko onnekkaassa ja poikkeuksellisessa asemassa..
-meitä on elossa viisi sukupolvea.Pitkä pätkä historiaa siis.
30.Tanssahtelu kuopuksen kanssa
31.Selkeästi parantuneet välit oman äitini kanssa
32.Haaveilu
33.Pienten varpaiden tepsutuksesta kuuluva ääni
34.Rakkaus läheisiä kohtaan..
35.Ja se kun myös itsellä on rakastettu olo
36.Jännitys siitä avautuuko itselle opintie...
37. ..ja se miten se mahdollisesti muuttaa asioita syksyllä
38.Hetkittäinen pysähtyminen
39.Se kun kuulostelee tajunnanvirtaa
40.Menneisyyden muistelu
41. Ja se kun on joku jonka kanssa jakaa näitä muistoja
42.Kodin siivouksen jälkeinen tunne
43.Se kun kuopuksen kanssa voi jo keskustella
44.Seinälle ripustetut lasten piirrokset.
45.Se kun voi olla toiselle avuksi
46.Ruoanlaitto yhdessä
47.Lapsen hiuksien silitys
48.Lasten kanssa vietetty aika
49.Puhtaan pyykin tuoksu
50.Läheiset välit mummojeni kanssa
51.Kuopuksen lallattelut...
52. ...Ja höpinät
53.Spontaani halaus lapselta
54.Kiireettömät aamut
55.Piirettyjen katselu yhdessä
56.Se kun naapurit tervehtivät..
57. ...ja rupattelevat
58.Onnistumisen tunne...
59. ...Ja se kun hyväksyy epäonnistumisen...
60. ....Ja siitäkin huolimatta sinnikkäästi koettaa uudelleen
61.Se kun saa olla terveenä
62.Kirjojen lukeminen
63.Kuopuksen hassut höpinät
64.Lempeä katse kumppanilta
65.Lapsen riemu kun saa luvan kanssa hyppiä rapakossa
66.Myötäeläminen(puolin ja toisin)
67.Kevään merkkien havannointi
68.Hiljaisuus illan hämyssä
69.Yhdessä askartelu
70.Yllättäen kuultu kohteliaisuus
71.Lahjaksi saatu ruukkuorvokki
72.Kuistin kesäasun suunnittelu
73.Keskusteleminen
74.Keittiön ikkunasta näkyvä männikkö
75.viihtyisä koti...
76. ...Ja sen sisustuksen suunnittelu
77.Se kun hoksasin erään automainoksen musiikin olevan Jimi Hendrixiä
78.Laulaminen
79.Niin ja se kun totesin lopputalvella tv:ssä pyörineen ikeanmainoksen taustalla soineen musiikin olevan instrumentaaliversio Emilian Big,big worldistä...se on ysäriä,muistatkos?
80.Se kun taapero oppii jotain uutta ja riemastuu siitä
81.Se kun päivä päivältä lähenevä kolmenkympin rajapyykki ei tunnukaan enää niin kamalan hirvittävältä
82.Lasten kanssa pelleily
83.Whatsappi viesti merten takaa
84.Se kun on aikaa lakata kynnet
85.Se kun tähän saakka listan laatiminen on ollut melko helppoa.. Nyt täytyykin jo vähän pohtia..
86.No nyt tiedän!Se että olen päässyt jo tähän saakka,omaa syntymävuottani vastaavaan lukuun.
87. Omat sisarukseni
88.Se kun pyykinpesukone pyörittää koko ohjelman läpi ilman oikkuiluja
89.Kerhoilu kuopuksen kanssa
90.Hoksata kuinka paljon kaikkea ihmeellistä tämä maailma sisältää(ihan jo itsellenikin) ja ihmetellä niitä taaperon kanssa.
91.Se kun on hetki aikaa lukea toisten blogeja
92. Se että pian on vappu...
93. ...ja äitienpäivä
94.Se kun ei ole kiire minnekkään eikä se ahdista yhtään.
95.Jääkaapin ovessa kuikuileva pöllömagneetti joka on aikoinaan hankittu ensimmäiseen omaan kotiin
96.Se kun useimmilla kodinesineillä on tarina kerrottavanaan
97.Lasten välinen ainutlaatuinen sisarussuhde
98.Seinälle ripustettu kuopuksen kanssa tehty akryyliväriteos
99.Ulkoilu ja se kun ei tarvitse pukea talvivaatteita
100.Oma perhe
Huhheijaa!Siinäpä se nyt on,minun sata syytäni onneen.Tänään se näyttää tuolta joskus toiste lista saattaisi olla erilainen tai kenties se saisikin jatkoa!
Mitä asioita sinun listaltasi löytyisi?Kenties jotain sellaista mitä minä jo mainitsin?
Ihanaa alkanutta viikonloppua,nauttikaa keväästä!
"Jaettu ilo on tuhatkertainen ilo!"
❤,Helmi
Elämä on vienyt mennessään,ollut ajoittain melko hektistäkin.
Lumet ovat sulaneet miltei kokonaan, aurinko pilkahtelee,
linnut livertävät ja lähi metsikössä virtaa puro solisten, se on kevät nyt.
Mielessäni on pyörinyt ajatustenvirta siitä mitä sellaista sanottavaa minulla olisi josta hyötyisin myös myöhemmin itse (ja kenties myös joku muu).
Sitten minä sen hoksasin!
Katsoessani taakse päin tätä talvea ja villisti orastavaa kevättä,
paikka paikoin olin ollut varsin alavireinen,tyytymätönkin.
Olin märehtinyt elämän nurjia puolia ja sitä miten kaikki oli tasapaksua,vakaata(tämä vakaa on itselleni hieman vierasta ja vaatii totuttelua siis.Kyseessä kun on oikeasti tosi hyvä juttu!)
Pieniä asioita joista kuuluisi nauttia...Minä vaan en osannut.
Siitä se ajatus sitten lähti,tehdä listaus asioista joita et voi rahalla saada(noin niinkuin periaatteessa),pieniä hetkiä arjen keskellä.
Niitä jotka saavat hymyn huulille ja vatsanpohjan läikähtämään onnesta.
Ja ettei tämä olisi liian yksinkertaista asetin itselleni "haasteen" pohtia asiaa oikein olan takaa....
Sata syytä onneen,olkaapa hyvä!
1.Keskeytyksettä nautittu aamukahvi
2.Ilman kiukkua onnistunut nukkumaanmeno(lapsella siis)
3.Lautapelien pelaaminen ystävien kanssa yömyöhään saakka
4.Kumppanin kainalossa loikoilu ennen nukahtamista
5.Lasten hersyvä nauru...
6. ..ja riemun kiljahdukset...
7. ..niin ja kuopuksen kokonaisvaltainen ja avoin innostuminen!(Tämä sisältää kaksi edellä mainittua höystettynä tasajalkaa pomppimisella)
8.Esikoisen lausahdus:"sinä oot niin hyvä äiti"
9.Kahdenkeskinen aika kumppanin kanssa
10.Räntä/vesisateessa kävely aamulla anivarhain ihan yksin(!)
11.Auringon paiste
12.Ystävien kanssa vietetty aika...
13. ....Ja se kun posket on kipeät siitä kaikesta nauramisesta!
14.Se kun ystävyys suhteet ovat kestäneet läpi vaikeidenkin hetkien, yli vuosikymmenten(tuntuipa aika hurjalta kirjoittaa noin!)
16.Musiikki
17.Lähestyvä kesä
18.Lintujen liverrys
19.Se kun vielä nykypäivänä saa postikortin...
20.Tai kirjeen!
21.Syliin kapuava taapero
22.Se kun huomaa ettei minun tarvitse koko ajan puuhata jotain...
23.ja se etten tunne "toimettomana" olosta huonoa omatuntontoa
24.Kyky nauraa itselle
25.Puhelu ystävältä(joka venyy ja venyy)
26.Se kun pystyy puhumaan aivan kaikesta pelkäämättä tuomituksi tulemista
27.Parisuhde jossa on hyvä olla
28.Vierailu liki sata vuotiaan isomummon luona
29.Todeta olevansa melko onnekkaassa ja poikkeuksellisessa asemassa..
-meitä on elossa viisi sukupolvea.Pitkä pätkä historiaa siis.
30.Tanssahtelu kuopuksen kanssa
31.Selkeästi parantuneet välit oman äitini kanssa
32.Haaveilu
33.Pienten varpaiden tepsutuksesta kuuluva ääni
34.Rakkaus läheisiä kohtaan..
35.Ja se kun myös itsellä on rakastettu olo
36.Jännitys siitä avautuuko itselle opintie...
37. ..ja se miten se mahdollisesti muuttaa asioita syksyllä
38.Hetkittäinen pysähtyminen
39.Se kun kuulostelee tajunnanvirtaa
40.Menneisyyden muistelu
41. Ja se kun on joku jonka kanssa jakaa näitä muistoja
42.Kodin siivouksen jälkeinen tunne
43.Se kun kuopuksen kanssa voi jo keskustella
44.Seinälle ripustetut lasten piirrokset.
45.Se kun voi olla toiselle avuksi
46.Ruoanlaitto yhdessä
47.Lapsen hiuksien silitys
48.Lasten kanssa vietetty aika
49.Puhtaan pyykin tuoksu
50.Läheiset välit mummojeni kanssa
51.Kuopuksen lallattelut...
52. ...Ja höpinät
53.Spontaani halaus lapselta
54.Kiireettömät aamut
55.Piirettyjen katselu yhdessä
56.Se kun naapurit tervehtivät..
57. ...ja rupattelevat
58.Onnistumisen tunne...
59. ...Ja se kun hyväksyy epäonnistumisen...
60. ....Ja siitäkin huolimatta sinnikkäästi koettaa uudelleen
61.Se kun saa olla terveenä
62.Kirjojen lukeminen
63.Kuopuksen hassut höpinät
64.Lempeä katse kumppanilta
65.Lapsen riemu kun saa luvan kanssa hyppiä rapakossa
66.Myötäeläminen(puolin ja toisin)
67.Kevään merkkien havannointi
68.Hiljaisuus illan hämyssä
69.Yhdessä askartelu
70.Yllättäen kuultu kohteliaisuus
71.Lahjaksi saatu ruukkuorvokki
72.Kuistin kesäasun suunnittelu
73.Keskusteleminen
74.Keittiön ikkunasta näkyvä männikkö
75.viihtyisä koti...
76. ...Ja sen sisustuksen suunnittelu
77.Se kun hoksasin erään automainoksen musiikin olevan Jimi Hendrixiä
78.Laulaminen
79.Niin ja se kun totesin lopputalvella tv:ssä pyörineen ikeanmainoksen taustalla soineen musiikin olevan instrumentaaliversio Emilian Big,big worldistä...se on ysäriä,muistatkos?
80.Se kun taapero oppii jotain uutta ja riemastuu siitä
81.Se kun päivä päivältä lähenevä kolmenkympin rajapyykki ei tunnukaan enää niin kamalan hirvittävältä
82.Lasten kanssa pelleily
83.Whatsappi viesti merten takaa
84.Se kun on aikaa lakata kynnet
85.Se kun tähän saakka listan laatiminen on ollut melko helppoa.. Nyt täytyykin jo vähän pohtia..
86.No nyt tiedän!Se että olen päässyt jo tähän saakka,omaa syntymävuottani vastaavaan lukuun.
87. Omat sisarukseni
88.Se kun pyykinpesukone pyörittää koko ohjelman läpi ilman oikkuiluja
89.Kerhoilu kuopuksen kanssa
90.Hoksata kuinka paljon kaikkea ihmeellistä tämä maailma sisältää(ihan jo itsellenikin) ja ihmetellä niitä taaperon kanssa.
91.Se kun on hetki aikaa lukea toisten blogeja
92. Se että pian on vappu...
93. ...ja äitienpäivä
94.Se kun ei ole kiire minnekkään eikä se ahdista yhtään.
95.Jääkaapin ovessa kuikuileva pöllömagneetti joka on aikoinaan hankittu ensimmäiseen omaan kotiin
96.Se kun useimmilla kodinesineillä on tarina kerrottavanaan
97.Lasten välinen ainutlaatuinen sisarussuhde
98.Seinälle ripustettu kuopuksen kanssa tehty akryyliväriteos
99.Ulkoilu ja se kun ei tarvitse pukea talvivaatteita
100.Oma perhe
Huhheijaa!Siinäpä se nyt on,minun sata syytäni onneen.Tänään se näyttää tuolta joskus toiste lista saattaisi olla erilainen tai kenties se saisikin jatkoa!
Mitä asioita sinun listaltasi löytyisi?Kenties jotain sellaista mitä minä jo mainitsin?
Ihanaa alkanutta viikonloppua,nauttikaa keväästä!
"Jaettu ilo on tuhatkertainen ilo!"
❤,Helmi
lauantai 13. helmikuuta 2016
Riitasointuisia realiteetteja
Haihattelija.Haaveilija.Naiivi hupakko.
Kuvittelin etten ole sellainen.Riitasointuiset realiteetit todistivat toisin.Olen minä.
Kuinka karvasta olikaan todeta kuvitelleensa itsensä toisenmoiseksi kuin onkaan.Henkistä kasvua,sitä tämä kai on?Vaiko vain sittenkin sitä ikäkriisiä?Kenties eräs arvokas oppitunti jonka elämä voi antaa?
Niin tai näin tuo havainto oli hyvin opettavainen,puhdistavakin.Tunnen itseni nyt paremmin ja voin siis siltä osin ihmisenä kasvaa piirun verran enkä vain joka kerta kompastua samaan oksaan.
Sillä niinhän se on että yleensä totuus riipaisee siinä hetkessä mutta lopulta valheella on vahingollisemmat seuraamukset.Miksipä siis asioita kaunistelemaan liiaksi?
"Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdettummalta taivaankannelta,jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua et tee minulle turhia lupauksia."
-Nyyti-
❤,Helmi
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
"Sydämen käärin silkkiin..."
Haikeus. Ajoittain se tulee yllättäen, ihan puskista.
Eilen illalla kävi niin.
Eilen illalla kävi niin.
Olin saanut pienen tyttäreni asettumaan yöunille ja nappasin hänet syliini viedäkseni hänet omaan sänkyynsä. Tuli haikeus,tuli ääretön onnen tunne. Katkeran suloista.
Tuo kaunis pieni ihminen, äärettömän rakas ja samaan aikaan niin raastavan raskas.
Siinä hän nukkui sylissäni kun kannoin hänet jatkamaan unia omaan vuoteeseensa.
Siinä hän nukkui sylissäni kun kannoin hänet jatkamaan unia omaan vuoteeseensa.
Minne katosi pieni kainaloisena tuhisevavauva?
Missä välissä tilalle tuli touhukas taapero?
Missä välissä tilalle tuli touhukas taapero?
Silmän nurkasta vierähti kyynel ja toinenkin.
Siinä yön hämyssä minä istuin yksin sohvan nurkassa haikeuteni keskellä.
Tuli aamu.
En ollut päässyt irti siitä haikeudesta. Kuorin neidille omenaa aamupalaksi, lohkoin sen kulhoon ja ojensin kulhon sohvalla huopaan kääriytyneelle tyttärelleni.
En ollut päässyt irti siitä haikeudesta. Kuorin neidille omenaa aamupalaksi, lohkoin sen kulhoon ja ojensin kulhon sohvalla huopaan kääriytyneelle tyttärelleni.
Tuli takauma omasta menneisyydestä.
Joskus minä olen ollut tuollainen sohvalla istuva tyttö,
mummon tuodessa omenalohkoja minulle.
mummon tuodessa omenalohkoja minulle.
Haikeus muutti muotoaan,
siitä muodostui ikävä. Silmänurkasta vierähti kyynel,
toinen ja kolmaskin.
siitä muodostui ikävä. Silmänurkasta vierähti kyynel,
toinen ja kolmaskin.
Siitä on pian viisi vuotta kun mummo nukkui pois.
Mutta ei,ei hän ole kuollut. Mielessäni ja ajatuksissani hän on hyvinkin eläväisenä.
Mutta ei,ei hän ole kuollut. Mielessäni ja ajatuksissani hän on hyvinkin eläväisenä.
Muistan miltä mummon ääni kuulosti, millaisia eleitä ja ilmeitä hänellä oli.
Niin ja sen hauskan kuuloisen puhetyylin jossa sekoittui pohjalaasmurre ja savo.
Niin ja sen hauskan kuuloisen puhetyylin jossa sekoittui pohjalaasmurre ja savo.
Veljeni sanoi joulunseutuna jotensakin näin:"Ei ihmisen elämä lopu kuolemaan. Ihminen elää niin kauan kuin hänet muistetaan ja hänestä puhutaan. Vasta unohdettuna ihminen on kuollut."(tämä taisi olla joku itämainen ajatus,josen nyt aivan väärin muista).
Minusta ajatus on varsin totta ja lohdullinenkin.
Niinhän mummonikin tänään eli mielessäni varsin väkevänä.
Niinhän mummonikin tänään eli mielessäni varsin väkevänä.
Kaunistakin kauniimpaa alkanutta viikkoa!
❤,Helmi
Rajapyykki
Se lähenee uhkaavasti.Uusi kymmenys.
"Ei se muuta mitään tai tunnu miltään."
Kuinka väärässä sitä olikaan kun noin ajatteli....
Kyllä se tuntuu.
Ja vaikka olen pyristellyt vastaan niin kyllä tässä taitaa olla meneillään pienimuotoinen kriisivaihe.
Sitä ei olekaan enää ihan nuori(vaikka samaan aikaan oikeastaan onkin).
Maailma on muuttunut,
elämä on muuttunut,
minä olen muuttunut.
Aika on lipunut ohi.
Ja vaikka olen pyristellyt vastaan niin kyllä tässä taitaa olla meneillään pienimuotoinen kriisivaihe.
Sitä ei olekaan enää ihan nuori(vaikka samaan aikaan oikeastaan onkin).
Maailma on muuttunut,
elämä on muuttunut,
minä olen muuttunut.
Aika on lipunut ohi.
Suunnilleen puolen vuoden ajan minulla on ollut tähän liittyen hetkittäisiä havahtumisia.
Eräänä tällaisena esimerkkinä mainittakoon esikoiseni koulun joulujuhla.
Hän käy samaa koulua jota itsekin aikanani kävin opintien alkumetreillä.
Ennen juhlan alkua törmäsin koulun käytävällä entiseen luokkakaveriin joka oli tullut lastensa juhlaan,
aivan kuten minäkin.
Vaihdoimme siinä pari sanaa ja siirryimme saliin.
Siellä minä sitten istuuduin lasteni kanssa sellaisille metallijalkaisille koulutuoleille joissa on selkänoja ja istuin vaneria, tiedäthän?
Havahduin. Välissä kaksikymmentä vuotta(ja rapiat..). Ja silti tuo entinen luokkakaveri näytti likipitäen samalta.
Välissä pitkä ajanjakso siitä kun itse olen ollut pieni ala-asteelainen siellä koulun joulujuhlassa.
Nyt kumpainenkin meistä napotti siellä koulunpenkissä lastensa keskellä.
Aikuisina, vanhempina,
äiteinä.
Aika tosiaan on lipunut ohi.
Alku viikosta kävin lääkärissä.
Työnsin kuopusta rattaissa ja pysähdyin erääseen kadunkulmaan. Katselin ympärilleni ja hoksasin, tuota tietä olen muuten nuorena kävellyt monen monituista kertaa.
Olin jo unohtanut koko tienpätkän. Mietin hetkisen ja totesin etten ole siitä kulkenut varmaan kymmeneenvuoteen. Muistoja tulvi mieleeni,tuli samaan aikaan sekä hyvä että haikea olo. Nuoruuden reittejä, tuosta minä kuljin miltei joka viikko.
Aikain saatossa kotikaupunki on saanut uusia ulottuvuuksia, sitä katsoo uusin silmin.
Polut ovat vaihtuneet toisiin teihin. Välillä on hauska tehdä muistelu matka menneeseen kulkien niitä vanhoja polkuja. Vierailla lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Vaikka niitä aikoja vähän haikaileekin, niin on silti hyvä että se on jo mennyttä.
Sillä tämä nykyisyys jota elän on varsin kaunista ja mukavaa. Vaikka se ajoittain hämmentävää onkin.
Juuri näin sen kuuluu olla.
Vaikka moni asia on toisin kuin vuosi, viisi tai kymmenen sitten sielultani olen yhä sama.
Kyllä sitä vieläkin jaksaa innostua uusista jutuista pikkutytön lailla.
Se on se asia joka pysyy, ainakin toivon niin.
Elämä on murroksen keskellä.
Uusi kymmenys tulee täyteen ja jos onni suo syksyllä koittaa uusi arki.(jota odotan samaan aikaan innolla ja pelolla!)
Sydämellistä sunnuntaita!
❤,Helmi
tiistai 29. joulukuuta 2015
Palasia
Joulu tuli ja niin se vaan taas meni.
Ajatuksissani olen avannut bloggerin jo useampaan kertaan ja työstänyt seuraavaa tekstiä,niin ajatuksissa...
Tosiasiassa olen jättänyt sen tekemättä ja elänyt oikeaa elämää tämän some osa-alueen jäädessä taustalle...Kynnys kirjoittaa kasvaa.Mutta nyt minulle tuli sopiva olo ja hetki niin tehdä.
Viimeisen kuukauden olen ollut hyvin pyörällä päästäni. Elämässä on tapahtunut paljon kaikenlaista,varsin ihmeellistä ja ihanaa.Aika on kulkenut eteenpäin ikäänkuin varkain.
Olen pohtinut useaan kertaan omaa olemistani ja sitä millainen minä olen,niin ja sitä millaisena muut minut näkevät.
Tuossa taannoin törmäsin somessa sellaiseen ajatukset sisältävään kuvaan(yritin kovasti pohtia oikeaa termiä kuvaamaan asiaa mutta en sellaista keksinyt).Kuvassa luki jotensakin näin:Meissä jokaisessa on kolme puolta,se miten itse näemme itsemme,se miten toiset näkevät meidät ja se millaisia todella olemme.
Se sai minut pohtimaan asiaa ja sitä olen tässä omaksi ajatuksekseni työstänyt.
Lopulta tein havainnon josta muodostui ajatus siitä miten jokainen meistä koostuu palasista jotka lopulta nuo mielikuvat itsekullekkin luovat.
Ja se millaisina muut meidät näkevät riippuu ihan siitä millaisia paloja on valmis toisille näyttämään tai mitä toinen on valmis vastaanottamaan sekä näkemään.
Olen nimittäin äskettäin huomannut ja ymmärtänyt että esimerkiksi oman lähipiirini ihmiset eivät kaikki näe minua samassa valossa.Sitä että johtuuko se lopulta siitä että toinen ei ole vastaanottavainen sille mitä minä todella olen ,vai siitä etten ole kyennyt ilmaisemaan itseäni riittävän selkeästi en loppujen lopuksi tiedä.
Kenties sekin etteivät ajatusmaailmat täysin kohtaa vaikuttaa asiaan...
Asiat kun voi nähdä kovin mustavalkoisesti,mutta jos niitä haluaa enemmälti pohtia ja työstää niin kenties niihin ilmestyykin värit ja syvempi merkitys.
Monta palasta olen kuluvan kuukauden aikana itsestäni näyttänyt ja monta palaa olen myös saanut nähdä ja kuulla. Yhdessä niistä on muodostumassa kaunis kuva.
Ajatuksien täyteistä tiistaita!
❤,Helmi
Ajatuksissani olen avannut bloggerin jo useampaan kertaan ja työstänyt seuraavaa tekstiä,niin ajatuksissa...
Tosiasiassa olen jättänyt sen tekemättä ja elänyt oikeaa elämää tämän some osa-alueen jäädessä taustalle...Kynnys kirjoittaa kasvaa.Mutta nyt minulle tuli sopiva olo ja hetki niin tehdä.
Olen pohtinut useaan kertaan omaa olemistani ja sitä millainen minä olen,niin ja sitä millaisena muut minut näkevät.
Se sai minut pohtimaan asiaa ja sitä olen tässä omaksi ajatuksekseni työstänyt.
Lopulta tein havainnon josta muodostui ajatus siitä miten jokainen meistä koostuu palasista jotka lopulta nuo mielikuvat itsekullekkin luovat.
Ja se millaisina muut meidät näkevät riippuu ihan siitä millaisia paloja on valmis toisille näyttämään tai mitä toinen on valmis vastaanottamaan sekä näkemään.
Olen nimittäin äskettäin huomannut ja ymmärtänyt että esimerkiksi oman lähipiirini ihmiset eivät kaikki näe minua samassa valossa.Sitä että johtuuko se lopulta siitä että toinen ei ole vastaanottavainen sille mitä minä todella olen ,vai siitä etten ole kyennyt ilmaisemaan itseäni riittävän selkeästi en loppujen lopuksi tiedä.
Kenties sekin etteivät ajatusmaailmat täysin kohtaa vaikuttaa asiaan...
Asiat kun voi nähdä kovin mustavalkoisesti,mutta jos niitä haluaa enemmälti pohtia ja työstää niin kenties niihin ilmestyykin värit ja syvempi merkitys.
Monta palasta olen kuluvan kuukauden aikana itsestäni näyttänyt ja monta palaa olen myös saanut nähdä ja kuulla. Yhdessä niistä on muodostumassa kaunis kuva.
Ajatuksien täyteistä tiistaita!
❤,Helmi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)